lauantai 27. maaliskuuta 2010

Kiirastorstai ja lankalauantai

Kiirastorstai on lainaa ruotsista, jossa se nykymuodossa on skärtorsdag. Sanan muinaisruotsalainen muoto oli skirsla-thorsdagher eli puhdistuspäivä. Nykyruotsin skär tarkoittaa puhdasta. Thorsdagher, nykyruotsin torsdag  oli Thor-jumalan kunniaksi nimitetty Thorin päivä.

Pääsiäislauantaita sanotaan usein lankalauantaiksi. Langan kanssa tällä ei oikeastaan ole mitään tekemistä. Muinaisruotsissa pitkäperjantai oli langa fredagher. Pitkän perjantain jälkeen ruvettiin puhumaan myös pitkästä lauantaista. Sana langa muuttui suomen kielessä muotoon lanka. Näin syntyi käsite lankalauantai. Sana lauantai on myös lainaa ruotsista. Muinaisruotsiksi se oli loghardagher, islanniksi laugardagr, norjaksi laugardag. Nämä sanat ovat tarkoittaneet peseytymispäivää. Sellainen se lauantai Suomessakin on perinteisesti ollut, saunapäivä.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Sivistäviä sanoja

Sivistäviä sanoja


Sivistyssanat ovat sanoja, joilla sivistyneet ihmiset keskustelevat vaikuttaakseen sivistyneiltä.   Sivistyssanaksi ei kelpaa suomenkielinen sana. Se on siihen liian ymmärrettävä ja yksinkertainen. Siksi sivistyssanat on lainattu muista, mieluiten sivistyskielistä, joissa ne alun perin ovat tarkoittaneet ihan tavallisia asioita, ja ihan sivistymättömät ihmiset ovat käyttäneet niitä. 


Sanan sivistys toi kieleemme yliopistomies ja kielenkääntäjä Reinhold von Becker 1800-luvun alussa. Se on johdettu sanasta siveä, joka tavanomaisen merkityksensä lisäksi on suomen murteissa tarkoittanut säyseää, siivoa, siistiä, sievää ja hyvää. Verbi sivistää on tarkoittanut siistimistä, siivoamista, raivaamista ja koristamista. 


Kulttuuri


Sivistystä sanotaan joskus kulttuuriksi ja kulttuuri, jos mikä on sivistyssana. Sana kulttuuri tulee latinasta, jossa se on ollut muodossa cultura ja on tarkoittanut maanviljelyä, jalostusta ja palvontaa,  siis ihan tavallisia asioita. Tämä on vanha indoeurooppalainen sana, jonka alkumuodoksi tutkijat ovat rekonstruoineet sanan kel eli kääntyä, kääntää. 


Sanan konstruoida alku on latinassa, jossa constructio tarkoitti pinoamista ja rakentamista. Kun tämän sanan eteen pantiin liite re-, joka tarkoitti mm. 'taaksepäin ja takaisin,  saatiin sana rekonstruoida. Kielitieteessä se tarkoittaa sanan oletettuun alkumuotoonsa palauttamista.


Barbaarit


Sivistyskansojen kuten kreikkalaisten ja roomalaisten naapureina asuvia kansoja sanottiin barbaareiksi. Tämä sana tulee kreikan sanasta barberos ja on tarkoittanut sellaisia kansoja, jotka eivät puhu kreikkaa tai latinaa. Sanskritinkielinen sana barbara on alun perin tarkoittanut änkyttäjää. 


Joissakin maamme kaksikielisissä kaupungeissa tai taajamissa saatamme nähdä kahvilan, jonka ovessa on teksti Bar Baari. Se ei kuitenkaan tarkoita änkyttäjää.


keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Jumalaiset nimet

Jumalista


Jumala on vanha itämerensuomalainen sana. joka on ollut käytössä jo paljon ennen kuin kristinusko tänne pohjolaan tuotiin.  Lähisukukielissämme karjalassa ja vatjassa se on sama kuin suomessa eli Jumala, vepsässä, virossa ja liivissä Jumal. Kirjoitetussa muodossa sana esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1026 muinaisnorjalaisessa matkakuvauksessa. Siinä kerrotaan, että bjarmien eli karjalaisten maassa oli pyhässä lehdossa Jomalin kuvapatsas. 


Jumala-sanaa on verrattu myös etäisemmissä sukukielissämme oleviin sanoihin, jotka ovat tarkoittaneet mm. taivasta, salamaa ja ylijumalaa. Sanan lähtökohdaksi on kuitenkin ehdotettu myös muinaisen sanskritin sanaa dyman, joka on tarkoittanut taivaallista ja loistavan kirkasta. Todella vanha sana, kenties ikuinen.


Ruotsiksi Gud


Ruotsiksi jumala on Gud. Tämä sana oli suunnilleen samassa muodossa jo muinaisruotsissa. Saksassa se on Gott ja englannissa God. Sanan alkuperästä on paljokin kiistelty. Luultavimmin se on vanha indoeurooppalainen sana ja on alun perin tarkoittanut rukoilemista, huutamista ja kutsumista. Sen juuret saattavat yltää aina intialaisten muinaisen Indra- jumalan nimeen liitettyyn attribuuttiin. 


Islamilaisten jumalan nimi on Allah. Sanan alussa oleva al- on määräinen artikkeli kuten englannin the. Sana loppuosa -llah tarkoittaa Jumalaa ja lienee samaa alkuperää kuin heprean kielen Jumalaa tarkoittava Elohim. 


Jumalattomat ateistit


On ihmisiä, joka eivät usko minkäänlaisiin jumaliin. Heitä sanotaan ateisteiksi. Sana tulee suomeen ruotsin, saksan ja ranskan kautta. Ranskaksi se oli atheé eli jumalankieltäjä. Lähtökohtana on kreikan kielen atheos ja tarkoittaa jumalattomuutta. Alkutavu a- on suunnilleen sama kuin suomen ei ja loppuosa theos tarkoittaa jumalaa.


Tällaisia sanojen muinaismuotoja miettiessä täytyy muistaa, että jokaisella sanalla on ehkä vieläkin vanhempia muotoja. Ja ainahan kaikki maailman kielet voidaan yrittää palauttaa Baabelin tornin juurella tapahtuneeseen suureen kielten sekoittumiseen. 


maanantai 7. joulukuuta 2009

Joulun ruoat

Kinkku, kalkkuna, kala



Joulu on jo ainakin ulko-ovella.. Viimeistään nyt on mietittävä, millaista syötävää joulupöytään laitettaisiin. Ensin tulee mielen kinkku.


Sana kinkku on lainautunut suomeen ruotsista. Kinkku on ruotsiksi skinka. Ruotsiin se lainautui alasaksasta. jossa se oli schinke ja tarkoitti reisiluuta. Sanan germaaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu sana skanka. Tämän saman sanan jälkeläinen on suomen kielen sana kankku.


Kinkun sijasta jotkut haluavat syödä kalkkunaa. Tämäkin sana on tullut suomeen ruotsista, jossa se vielä 1600-luvulla oli kalkun ja 1700-luvulta lähten kalkon. Nykytanskassa se on kalkun, hollannissa  kalkoen. Nämä kaikki ovat lyhennelmiä sentapaisista sanoista, jotka vanhassa ruotsissa olivat muodossa kalkunsk hane, -höna, calkoneske hanar ja -hönör. Vanhassa alasaksassa sanottiin kalkunsche höner. Nykysaksaksi se on kalekutischer Hahn eli Kalkutan kukko tai -kana. Samalla tavalla on muodostunut ranskan kielen kalkkunaa tarkoittava sana dinde, jonka alkuperäinen muoto on coq poule d'Indie eli Intian kukko. Oikeasti kalkkuna on kotoisin Meksikosta, mutta aluksi eurooppalaiset luulivat tulleensa Intiaan, kun tulivat Amerikkaan.


Kala ja lohi


Kakille ei  kinkku ja kalkkunakaan maistu. Silloin vaihtoehtona saattaa olla kala. Tämä on ikivanha suomalaisugrilaisten kielten sana. Kaikissa lähisukukielissämme se on samassa muodossa kuin suomessa. Etäsukukielessämme mordvassa se on kal, tšremississä kol, vogulissa kul, unkarissa hal.  Unkarin muista poikkeava muoto johtuu siitä, että takavokaalin edessä k on aina muuttunut h:ksi. Sana on itämerensuomalaisista kelistä lainautunut muihin kieliin valasta tarkoittavaksi. Ruotsiksi se on val, norjaksi kval, englanniksi whale. Myöhemmin sana palautui suomeen muodossa valas.


Valas ei suomalaiseen joulupöytään kuulu. Mutta lohi saattaa hyvinkin olla varteenotettava vaihtoehto. Lohi on kielessämme vanha balttilainen laina. Liettuaksi se on lašis ja lašiša, latviaksi lasis. Tutkijat ovat rekonstruoineet sen muinaispreussilaiseksi muodoksi sanan lasasso. Sana on suunnilleen samassa muodossa kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Ruotsin ja islannin lax sekä saksan Lachs ovat samaa etymologista kantaa.






keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Viljakasvit

Viljakasvit


Viljaa on viljelty maailmassa varmaan jo 10 000 vuotta. Sen alku on Lähi-Idässä. Suomessakin tätä elinkeinoa on jossakin määrin harjoitettu noin 5000 vuotta. Yleisimpiä viljelyskasvejamme ovat vehnä, ohra, kaura ja ruis.  


Sana ruis tunnetaan kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Karjalaksi se on sama kuin suomeksi, Lyydiksi se on rugiž, -z, -s, vepsäksi rugiž, vatjaksi rüiz, rüz, viroksi rukis, liiviksi riggez. Sana saattaa olla laina germaanista kielistä. Kantaskandinaviassa se olisi ollut rugis, muinaisnorjassa rugr, muinaisruotsissa rogher. Nykyruotsiksi se on råg, nykytanskaksi rug, anglosaksisissa kielissä ryge. 


Ruis-sanan alkuperän toiseksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi tutkijat ovat esittäneet balttilaisia kieliä. Liettuaksi ruis on rugys, latviaksi rudzis. Muinaispreussiksi se oli ruggis ja tarkoitti rukiinjyvää. 


Kaura ja ohra


Myös sana kaura tunnetaan kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Inkerissä se on kagra, karjalassa kakra ja kagra, lyydissä kagr(e), vepsässä kagr, vatjassa kagra, virossa kaer ja liivissä kagger. Nämä sanat ovat lainaa germaanisista kielistä. Muinaisgootiksi se oli hagri ja muinaisruotsiksi haghre. Nykyruotsin murteissa se on vieläkin hagre ja hagra. Saattavat olla samaa juurta kuin nykynorjan murteissa hevosen häntää ja harjaa tarkoittava hagr. 


Nykyruotsin kauraa tarkoittava havre on tutkijoiden mukaan eri alkuperää kuin edellä mainitut sanat. Muinaisnorjassa se oli hafri, muinaisalasaksassa haboro, muinaisyläsaksassa habaro. Nykysaksaksi se on Hafer. Germaaniseksi alkuperäismuodoksi on rekonstruoitu sana habran. 


Ohra, itämurteissa otra on vanha balttilainen laina. Inkeriksi se on ozra, odra, karjalaksi osra, lyydiksi ozra, vepsäksi ozr, vatjaksi ozra, viroksi oder, liiviksi vodarz. Liettuaksi se on aštras ja tarkoitta terävää.


Vehnä ja riisi 


Vehnä esiintyy itämerensuomalaisissa kielissä suomen lisäksi ainoastaan inkerissä ja karjalassa. Etäsukukielessämme mordvassa se on vis, višä ja tseremississä wišta. 


Viroksi karjalaksi ja vatjaksi vehnä on nisu, vepsäksi ja lyydiksi nizu, liiviksi nizzaz. Nisu  lienee  johdannainen sanasta nisä, joka olisi alun perin tarkoittanut makupalaa tms. 


Riisi on lainautunut kieleemme ruotsista. Nykyruotsissa se on ris. Sinne se on tullut muun Euroopan kautta kreikan ja latinan kielistä, joissa se muodossa on oryza. Alun perin sana on tullut Intiasta. Muinaisintian vrihih tarkoitti riisiä. 


Riisi on myös paperimitta, 500 arkkia, nykyruotsiksi se on ris, saksassa Ries, italiaksi ja latinaksi risma. Sanan alkuperä on arabian kielen sanassa rizma, joka tarkoittaa pakettia, tukkua ja nippua.


Kolmas riisimme on sanassa riisitauti. Tämän sanan mallina on venäjän gryža, joka tarkoittaa tyrää ja kalvavaa tai viiltävää kipua. Sana on johdettu verbistä gryzt eli kalvaa.


sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Kiroillaan

Kirosanat



Kirosana eli voimasana on sellainen sana, jota käytetään silloin, kun muut sanat tuntuvat liian laimeilta. Niillä voidaan ilmaista sekä iloa että surua. Niillä voidaan myös vahvistaa jotakin tunnelmaa. Kun ei riitä, että on ollut hauskaa, voidaan sanoa esimerkiksi, että on ollut helvetin tai saatanan hauskaa. Jos asiat taas luistavat oikein huonosti voidaan sanoa, että menee helvetin tai saatanan huonosti. Ei kirosana välttämättä ilmaise pelkkiä kielteisiä tunteita. 


Kirota on vanha itämerensuomalainen sana. Inkerin kielen kero on kiro ja kirosana, kerota on kirota. Karjalan kirota tarkoittaa kiroamista, sadattelemista, haukkumista, moittimista, sättimistä, solvaamista ja torumista. Lyydin kirota on torumista, haukkumista, moittimista ja sättimistä.. Vepsän kirota on sama kuin suomessa, samoin vatjan tsirota. Viron kiruda tarkoittaa kiroilua ja noitumista. Suomen kielen kirosanoja ovat esimerkiksi saatana, perkele, piru ja helvetti.


Saatana


Saatana on tullut suomen kieleen ruotsin kautta. Vanhemmassa ruotsin kielessä se oli sathan, nykyruotsissa satan. Se on aina tarkoittanut saatanaa ja sielun vihollista. Se on kelvannut myös voimasanaksi kuten suomessakin. Ruotsiin sana lienee tullut saksasta. Saksaan se lainautui latinasta (lat. satanas) ja kreikasta (kreik. satan), joissa se tarkoitti sielun vihollista. Näiden sanojen takana on heprean kielen sana satan eli vastustaja.


Suomen kielessä tämän sanan lievempiä muotoja ovat esimerkiksi saakeli, saamari, samperi, saakutti jne.


Perkele


Perkele on kielessämme vanha balttilainen laina. Liettuan kielen perkunas tarkoittaa ukkosta ja ukkosen jumalaa. Samaa tarkoitti myös muinaispreussin percunis. Viron põrgu tarkoittaa helvettiä. Vanhassa tanskan kielessä se oli perskild ja ruotsin murteissa pärkel ja pärkkel. Perkelettä sanotaan joskus myös piruksi. tämä sana tulee venäjän sanasta perun ja on muinaisvenäjässä tarkoittanut ukkosen jumalaa. Nykyruotsissa perkelettä vastaava sana on djävul. Muinaisruotsissa se oli diaevul, islannissa djofull. Nämä tulevat latinan ja kreikan sanoista dia'bolus ja dia'bolos. Ne ovat tarkoittaneet syyttäjää ja panettelijaa.


Jos perkele tuntuu liian karkealta sanalta, se voidaan korvata vaikkapa sanoilla perhana, peeveli, peijakas. Ruotsalaisen djävul-sanan suomalaisempi muoto on jeeveli. 


Helvetti


Perkeleen ja pirun asuinpaikka helvetti on tullut suomeen ruotsista. Siis sanana.  Lähisukukielissämme inkerissä, karjalassa ja vatjassa helvetti tarkoittaa samaa kuin meillä, viron murteissa helvet on piru. Muinaisessa alasaksassa sana oli  hellwiti, anglosaksisissa kielissä hellewite ja tarkoitti alun perin helvetin rangaistusta. Ruotsin kielen vanhimmissa muodoissa hael tarkoitti kuoleman valtakuntaa, myöhemmin häelvitte ja helvete helvettiä ja manalaa. Nykyruotsissa sana on muodossa helvete.


Tämän saman sanan suomenkielisiä rinnakkaismuotoja ovat hemmetti, helkkari ja helskutti. 


maanantai 12. lokakuuta 2009

Voileipiä

Sandwich 


Kun Suomessa puhutaan voileivästä, amerikkalaiset ja muutkin englanninkieliset käyttävät siitä nimitystä sandwich. Erikoinen nimi!


Nimen takana on englantilainen Sandwichin jaarli John Montagy (vv. 1718 – 1792). Vuonna 1770 hän vietti maratonistunnossa 24 tuntia saman pelipöydän ääressä ja söi pelkästään kerrosvoileipiä.


Smörgås


Ruotsiksi voileipä on smörgås. Outo sana tämäkin. Gås on suomeksi hanhi. Smörgås kuitenkin tarkoitti ennen voikokkaretta, joka syntyi, kun maitoa kirnuttiin voiksi. Tämä kokkare sitten levitettiin leivän päälle yleensä peukalolla, niin Suomessa kuin Ruotsissakin. 


Jokapäiväinen leipämme

  

Voileipä on yhdyssana, jonka alkuosa voi on ikivanha sana, jolla on vastineensa kaikissa etäisimmissäkin sukukielissämme. Itämerensuomalaisissa kielissä se on suunnilleen samassa muodossa kuin meilläkin ja merkitsee voita mutta joskus myös öljyä. Sama merkitys sillä on myös etäsukukielissämme. Mordvan oj  ja vaj, tseremissin ü ja üj, votjakin vej ja voj, syrjäänin vij ja vi, vogulin vaj, vuoj ja woj, ostjakin voj ja uj tarkoittavat voita ja rasvaa. Unkarin vaj tarkoittaa voita. 


Sana leipä on lainaa germaanisista kielistä. Gootinkielellä se oli hlaifs, muinaisyläsaksassa hleib ja leib, muinaisnorjassa hleifr. Nykysaksaksi se on Laib. Itämerensuomalaisissa kielissä sana on suunnilleen sama kuin suomessa ja tarkoittaa samaa. Karjalan kielessä se tarkoittaa myös viljaa, leipäviljaa, jyvää, jauhoa, ruokaa, ravintoa ja toimeentuloa. Tämän tapaisia merkityksiä sillä on myös suomessa.