Repo on ikivanha sana. Se esiintyy kaikissa suomen sukukielissä. Karjalan kielellä se on repo, reboi ja rebolaine, lyydiksi rebuoi ja rebuo, vepsäksi reboi, rebej, vatjaksi repo, viroksi rebane ja liiviksi re'bbi. Virossa rebu tarkoittaa myös munankeltuaista ja punakellertävää väriä. Sana tunnetaan myös etäisimmissä sukukielissämme, joissa se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin meilläkin, siis kettua. Esimerkiksi unkarissa sanan vastine tarkoittaa paitsi kettua myös viekasta.
Sanan suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu sana *repa. Sana saattaa kuitenkin olla myös indoeurooppalaista alkuperää. Kanta-arjalainen alkumuoto olisi tutkijoiden mukaan *reuposio, ja tarkoittanut kettua ja sakaalia. Myös nykypersian robah tarkoittaa kettua.
Ruotsiksi kettu on räv. Tämän sanan arvellaan lainautuneen ruotsiin itämerensuomalaisista kielistä.
Sana repo on luultavasti lähtökohtana myös Tallinnan muinaiselle nimelle Reval. Suomalaisen suussa tämä sana jo muinoin vääntyi muotoon Rääveli. Virolainen tutkija Lennart Meri arvelee, että nykyisen Tallinnan paikalla käytiin muinoin turkiskauppaa ja ketun eli revon nahka oli yksi arvon mitta ja vaihdon väline. Nykyinen Tallinnan nimi tulee sanoista taani linn eli Tanskan linna.
Jos repo-sanaa nimenä ruvettaisiin oikein tosissaan viemään Eurooppaan, se kannattaisi kääntää espanjaksi. Tunnetaanhan nimi Zorro vähäväkisten auttajana.
